Kiitollisuuden siemen (alunperin “Tässä ja nyt”) syntyi heti edellisen albumin ilmestymisen jälkeen, tosin se oli hyvin erilainen kappale tunnelmaltaan ja temmoltaan. Myös kertosäe oli hyvinkin erilainen, siinä kehotettiin olla kaivamatta kuoppaa omien jalkojensa alle ja pistämään lapion suosiolla pois käsistään. Ideana sekin oli toimiva mutta käytännössä se ei oikein sopinut biisikokonaisuuteen ja koko biisin haudattiin sen demon nauhoittamisen jälkeen parin vuoden ajaksi.

Sitten kesällä 2013 kaivoin tämän taas esille. Albumi oli jo jotakuinkin valmis, mutta koska julkaisukanavaa ei ollut löytynyt, päätin vielä kokeilla jos tästä biisistä jotain muodostuisi. Vedin biisin 30 pieces rytmiin ja kasasin sitten alle vähän saman tyyppisen riddimin. Melodiapuolelle kokeiltiin kaikenlaista jopa neljän eri kitaristinkin voimin, mutta koska mitään varteenotettavaa koukkua ei syntynyt, jätin biisin todella pelkistetyksi. Viesti ja taustavokaalit pääsevät tässä siten hyvin esille, mutta edelleen biisiä kuunnellessani koen sen huutavan vahvempaa melodiaa. No, joka tapauksessa sanoituspuoli on mielestäni toimiva!

 

 

Mä haluun istuttaa kiitollisuutta

ja pyrkiä tyytyväisyyteen

elämän myrskyissä kiitollisuutta

mieli tyynenä vaik aallot keinuttelee

 

Taas maallinen maailma se koittaa saada mua koukkuun

vaik syötti on makea en aio astuu siihen loukkuun

ja kalastella taivaalta kuuta

en haluu haluta aina jotain uutta

en muuta voi muuttaa mut itseni voin

ja siks tää biisi mun elämässä soi

 

 

Mä haluun tyytyä vähään, tyytyä tähän

se riittäköön mitä mä elääkseni tarviin

tyytyä vähään, tyytyä tähän elämän lahjaan, se on aarteista kallein

mä haluun kultivoida tyytyväisyyttä

kylvää siihen siemenet elämän

mä haluun istuttaa kiitollisuutta

ja jos kypsänä kiitoksen kerätä saan

sen etiäpäin paan ja elämälle jaan

aina kiertämään uudestaan

 

Sillä paikkansa maailmassa kaikella on

aikansa taivaan alla kaikella on

minkä on oltava on oleva

turhaan mä odotan ja oletan

on hyväksyttävä nöyränä[:]