Tää on taas niitä vanhemman puolen biisejä. Kertosäe on kirjoitettu joskus 2007 tietämillä ja suurin osa säkeistöistäkin niillä main. Kappale ei oikeastaan missään vaiheessa tuolloin ollut framilla kovin vahvasti ja jäi pöytälaatikkoon odottelemaan parempia päiviään. Sittemmin sain inspiraation jostakin Marleyn veljesten biisistä (en muista kenen ja mikä biisi) missä oli rytmillisesti vähän saman tyyppinen tausta ja aloin miettiä ko. biisille tämmöistä rytmipohjaa. Haitari-saksofoni yhdistelmään päädyin pitkälti Pirkka-Pekka Peteliuksen esittämän Muistan sua Elaine biisin inspiroimana. (Toi on muuten sävellykseltään ja tuotannoltaan ihan mahtava biisi). Biisin melodia ja tausta syntyivät aika kivuttomasti. Säkeistöjä minulla oli tähän neljä tai viisikin, eli aivan liikaa. Niistä sitten hieman yhdisteli ja tiputteli osia pois ja päädyin siihen että kappale tarvitsi naisvokalistia tuomaan väriä. Muutamia ihmisiä tähän mukaan kyselinkin, mutta aihepiiri oli ilmeisesti hieman liian outo monille saamastani palautteesta päätellen. Sitten Kultainen lanka biisiin selloa soittanut Salla vinkkasi että kuuntelisin Suvin musiikkia ja kysyisin häntä messiin. En ollut hänen musiikkiaan aiemmin kuullut, mutta tykästyin kovasti ja heitimpä pallon Suville. Ehkä hieman yllätykseksenikin Suvi diggaili biisistä ja oli heti messissä. Tuolloin hänellä oli oman levyn nauhoitukset kesken, monien muiden projektien ohella, mutta loppuen lopuksi saatiin kuin saatiinkin tämä vielä nauhoitettua tuossa syksyllä 2013 ennen levyn masterointia. Aluksi en ollut laittamassa kappaletta levylle ollenkaan, mutta jotenkin se sinne taas päätyi. Ehkä halusin jotain väriä albumikokonaisuuteen, ja tämä biisi sitä toi monessakin mielessä. Masteroinnissa vokaalit jäivät hieman liian alas, mutta kaiken kiireen keskellä se jäi huomaamatta, joten eipä anneta sen häiritä!

LYRIIKAT

En mä oo valmis, eikä musta koskaan tuu
ku tässä prosessissa sen luuleminen kostautuu
luonnossakin kaikki kiertää ympyrää
se on kaikki yhtä kuolemaa ja syntymää
elämä on liian lyhyt suorittamiseen
kun mä teen, mä teen tässä ja nyt
keskeneräisyys kunniaan
matka on pitkä ja jatkuu vaan

Mä haluun elää vaan mun prosessia
mä haluun varttua kaikessa rauhassa
mä haluun seurata sisäistä ääntä ja rakastaa itseäin
en aio suoriutua en kunnialla
vaan kuoriutua kuolleista oksista
en eläytyä, elämästä vetäytyä
vaan antautua sille yhä uudestaan
ja aina vaan uudestaan

Ja vaikkakin se tie on pitkä
se loppuun kuljetaan
valo siintää pääse tunnelin
kun silmät suljetaan
ja vaikkakin se tie on pitkä
vie se perille ajallaan
jokainen suuressa suunnitelmassa
taaplatkoon tavallaan

Suuria suunnitelmia
läpi ajateltuja ajatuksia
kun se kiertää, se on hyvää
ympyrä sulkeutuu
askel kerrallaan, kukin tavallaan
maalaa omaa tauluaan
keskeneräisyys kunniaan
matka on pitkä ja jatkuu vaan

Monien kasvojen läpi oon katsellut
monin jaloin tätä palloo tallannut
monta kylää ja kaupunkii vallannut
käynyt niin monet taistelut
mutta itsestäin en selvää oo saanu
luoja yksin tietää taasko unissain mä kaadun

[:]